Englanti - suomi -sanasto, v. 0.7

XML: Säännöt tai sovellusohjelmat, jotka käsittelevät XML-dokumentteja XML-jäsentimen avulla.

SGML: SGML:llä ilmaistu rakennemäärittely sekä laajemmin käsitettynä SGML-standardin mukaisesti rakennettuja dokumentteja käsittelevät ohjelmistot, kielet, säännöt, yms.

Termi on määritelty XML-määrittelyssä

Määritteen tyyppi ilmoitetaan määritteen esittelyssä heti sen nimen jälkeen. Jokainen määrite kuuluu johonkin kolmesta mahdollisesta päätyypistä:

• Merkkijonotyyppiin, jolloin sen ilmentymän arvo voi koostua pelkästään merkeistä, joilla ei XML-jäsentimen kannalta ole mitään erikoismerkistystä.
  
• Symbolityypistä, jolloin ilmentymän arvo jokin seitsemästä alatyypistä (ID, IDREF, IDREFS, ENTITY, ENITIES, NMTOKEN tai NMTOKENS).
  
• Luetellusta tyypistä, jolloin määritteen ilmentymän kaikki mahdolliset arvot luetellaan esittelyssä.
  

Seuraavassa määritelistan esittelyssä ensimmäinen määrite on merkkijonotyyppinen, seuraava symbolityyppinen ja kolmas lueteltu:

<!ATTLIST kirja
          tyonimi CDATA  #IMPLIED
          isbn    ID     #REQUIRED
          tyyppi  (nidottu | sidottu | liimattu) 
                  "liimattu">

Merkkausesittely, jossa määrätään yksittäisen määritteen nimi, tyyppi ja luokka. Lisäksi määritteelle voidaan antaa oletusarvo. XML:ssä on kolme päätyyppiä määritteille: merkkijonotyyppi, symbolityyppi ja lueteltu tyyppi. Symbolityyppi jakautuu edelleen seitsemään alatyyppiin: ID, IDREF, IDREFS, ENTITY, ENITIES, NMTOKEN ja NMTOKENS. Määritteen luokat ovat: pakollinen (#REQUIRED), valinnainen (#IMPLIED) ja kiinteä (#FIXED). Määritteen esittely on osa määritelistan esittelyä.

Termi on määritelty SGML-standardissa.

Määritteen esittelyssä määritteelle annettu tunniste, joka noudattaa XML-määrittelyn nimenmuodostamissääntöä. Esimerkki:

<etunimi kutsumanimi="kyllä">

Esittelyn alkutunnisteessa "kutsumanimi" on määritteen nimi.

Termi on määritelty XML-määrittelyssä

Määritteen saama arvo. Arvo merkitään määritteen ilmentymässä "- tai '-erotinmerkkien väliin. Esimerkiksi alkutunnisteessa

<etunimi kutsumanimi="kyllä">

"kyllä" on kutsumanimi-määritteen saama arvo.

Termi on määritelty XML-määrittelyssä

Elementti on tasapainoinen kun sillä on sekä alku- että lopputunnisteet, jotka kummatkin ovat saman elementin sisällä (tämä ei luonnollisestikaan koske dokumenttielementtiä). Tyhjillä elementeillä ei tarvitse olla lopputunnistetta, mikäli niillä on vain tyhjän elementin tunniste.

Dokumentti on tasapainoinen kun kaikki sen elementit ovat tasapainoisia. Hyvinmuodostettu XML-dokumentti on automaattisesti tasapainoinen, mutta esimerkiksi SGML-dokumentit eivät välttämättä ole, sillä SGML sallii tunnisteiden poisjättämisen.

Esimerkki tasapainoisesta XML-dokumentista:

<kirjat>
    <tekija>Tuntematon kirjailija</tekija>
    <kustantaja>Kustantamo Oy</kustantaja>
</kirjat>

Esimerkki SGML-dokumenttikatkelmasta, joka ei ole tasapainoinen:

<P>
Seuraavassa lyhyt lista muistettavista asioista:

<UL>
    <LI>
        Ensimmäiset asiat ovat tärkeitä
    <LI>
        Toiset asiat ovat vähemmän tärkeitä 
        kuin ensimmäiset
</UL>

CDATA-lohkossa olevaa merkkausta ei käsitellä merkkauksena vaan merkkitietona. Toisin sanoen XML-jäsennin ei tunnista CDATA-lohkon sisällä olevaa merkkausta. Eräs CDATA-lohkojen yleinen käyttökohde ovat URL-osoitteet. CDATA-lohkoa voidaan käyttää kohdissa, joissa XML-määrittely sallii merkkitiedon käytön. "]]>"-merkkijonoa ei saa esiintyä lohkon sisällä. Esimerkki CDATA-lohkon esiintymästä:

<![CDATA[tekstiä <lohkon> sisällä]]>

Termi on määritelty XML-määrittelyssä

Merkkaukseen kuulumaton teksti.

Termi on määritelty XML-määrittelyssä

Elementin sisältämä alielementti. Esimerkki:

<kappale>
        <termi>kissa</termi>
</kappale>

termi on kappale-elementin lapsielementti. Vastaavasti kappale on termi-elementin vanhempi.

Termi on määritelty XML-määrittelyssä

Rakennemäärittelyn ulkoinen osajoukko, joka voidaan sisällyttää tai sulkea pois rakennemäärittelystä. INCLUDE-tunniste sisällyttää valinnaisen esittelylohkon osaksi rakennemäärittelyä ja IGNORE sulkee sen pois. Kuten sisäinen rakennemäärittelykin, voi valinnainen esittelylohko sisältää merkkausesittelyjä, kommentteja, prosessointikomentoja tai toisia valinnaisia esittelylohkoja. Poissuljettavan esittelylohkon sisällä olevaa sisällytettävää esittelylohkoa ei liitetä osaksi rakennemäärittelyä. Esimerkki sisällytettävästä esittelylohkosta:

<![INCLUDE[ 
    <!ELEMENT kirja (otsikko, versio, luku*)>
]]>

Termi on määritelty XML-määrittelyssä

Entiteeteillä on aina sisältö, johon sen nimi viittaa. Sisältö voi olla lähes mitä tahansa. XML-jäsennin korvaa viittaukset entiteetteihin niiden sisällöllä. Esimerkki yleisentiteetin esittelystä, jossa entiteetin sisältönä on "Extensible Markup Language":

<!ENTITY XML "Extensible Markup Language">

Toinen esimerkki on entiteetistä, jonka sisältönä on '>'-merkki heksadesimaalina:

<!ENTITY gt "&#62;">

Termi on määritelty XML-määrittelyssä

Määritteen esittelyssä määritteelle annettu arvo. Mikäli elementtityypin ilmentymässä ei esiinny oletusarvoisen määritteen ilmentymää, asettaa jäsennin elementille määritteen ja sen oletusarvon automaattisesti. Esimerkissä

<!ATTLIST kirja 
          kirjoittaja CDATA "tuntematon">

kirja-elementtiin liittyvän kirjoittaja-määritteen oletusarvo on "tuntematon".

Termi on määritelty XML-määrittelyssä

Koko XML-dokumentin käsittävä entiteetti. Dokumenttientiteetti toimii aloituskohtana dokumenttia käsittelevälle XML-jäsentimelle. Dokumentin sisältämistä entiteeteistä voidaan rakentaa puumalli, jonka juurena dokumenttientiteetti on. Poikkeuksellisesti dokumenttientiteetillä ei ole nimeä.

Termi on määritelty XML-määrittelyssä

Täydellinen XML-dokumentti koostuu kolmesta osasta: johdannosta, rakenne-esittelystä ja dokumentti-ilmentymästä. Näistä dokumentti-ilmentymä on ainoa pakollinen osa hyvinmuodostetussa XML-dokumentissa. Se sisältää dokumentin varsinaisen tekstin, joka on merkattu rakennemäärittelyn vaatimalla tavalla - dokumentti-ilmentymä on eräs rakennemäärittelyn kuvaaman luokan toteutunut ilmentymä. Dokumentti-ilmentymä on osa, jota sovellukset pääasiassa käsittelevät ja jonka esimerkiksi selaimet näyttävät käyttäjälle.

Seuraavassa esimerkissä on täydellinen XML-dokumentti, jonka dokumentti-ilmentymä on 'kirjat'-elementti kokonaisuudessaan:

<?xml version="1.0" ?>
<!DOCTYPE kirjat [
    <!ELEMENT kirja (tekija|kustantaja)+>
    <!ELEMENT tekija (#PCDATA)>
    <!ELEMENT kustantaja (#PCDATA)>
]>
<kirjat>
    <tekija>Tuntematon kirjailija</tekija>
    <kustantaja>Kustantamo Oy</kustantaja>
</kirjat>

Termi on määritelty SGML-standardissa.

Sisältää ja/tai viittaa merkkausesittelyihin. Eli rakenne-esittely on eräänlainen kehys, jonka sisällä esitellään rakennemäärittelyn muodostavat merkkausesittelyt. Esimerkki rakenne-esittelystä, joka viittaa ulkopuolisiin merkkausesittelyihin:

<!DOCTYPE sanasto SYSTEM "sanasto.dtd">

Termi on määritelty XML-määrittelyssä

Dokumentin rakenneosa, esim. kappale tai otsikko. XML-dokumentissa elementti alkaa alkutunnisteella (esim. <section>) ja loppuu lopputunnisteeseen (esim. </section>). Elementti voi olla myös tyhjä elementti (esim. <image/>). Tyhjällä elementillä ei voi olla sisältöä, mutta muut elementit voivat sisältää joko tekstiä tai muita elementtejä. Elementeillä on rakennemäärittelyssä määritelty tyyppi (esim. section).

Termi on määritelty XML-määrittelyssä

Elementin nimellä tarkoitetaan samaa asiaa kuin yleistunnisteella tai elementtityypin nimellä.

Elementtityypin esittelyssä tyypille määrätty sisältö. Esimerkiksi:

<!ELEMENT terminSelitys 
          (termi, selitys, viitteet) >

Esimerkissä "terminSelitys"-elementtityypin sisältö määrättiin muodostuvaksi "termi", "selitys" ja "viitteet" -elementtityypeistä täsmälleen tässä järjestyksessä. Sisältömalli voi määrätä elementtityypin sisällön.

Yleisempi ilmaus samalla asialle on elementti. Toisin sanoen elementti on elementtityypin ilmentymä dokumentti-ilmentymässä.

Elementti, jolla ei ole sisältöä. Tyhjän elementin ilmentymä voi koostua joko alkutunnisteesta, jota välittömästi seuraa lopputunniste, tai sitten pelkästään tyhjän elementin tunnisteesta. Esimerkiksi

<kuva/>

ja

<tekijä></tekijä>

ovat tyhjiä elementtejä.

Termi on määritelty XML-määrittelyssä

Elementin päättävä tunniste, esimerkiksi "</kirja>":

<kirja>
        Aikamme suurin kirja
</kirja>

Lopputunniste koostuu aina '</'-merkkiparista, elementtityypin yleistunnisteesta ja '>'-merkistä. Mikäli elementti alkaa alkutunnisteella, on sen päätyttävä lopputunnisteeseen.

Termi on määritelty XML-määrittelyssä

SGML-standardin mukaan entiteetin esittelyllä tarkoitetaan merkkausesittelyä, jossa entiteetti nimetään - nimeä tarvitaan, jotta entiteettiin voitaisiin viitata. Käytännössä merkkausesittelyssä määrätään entiteetin nimi ja sisältö. Esittelyssä voidaan määrätä myös notaatio, joka kertoo entiteetin sisällön formaatin. Esimerkki yksinkertaisesta entiteetin esittelystä:

<!ENTITY kirjailija "Väinö Linna">

Termi on määritelty SGML-standardissa.

Viite nimetyn entiteetin sisältöön. Jäsennettyihin yleisentiteetteihin viitataan lisäämällä entiteetin nimen eteen '&'-merkki ja loppuun puolipiste (;). Parametrientiteetteihin viitataan aloittamalla viite '%'-merkillä ja lisäämällä sen perään entiteetin nimi ja puolipiste (;). Jäsentämättömään entiteettiin ei viitata, vaan sen nimi annetaan ENTITY- tai ENTITIES-tyyppisen määritteen ilmentymässä määritteen arvoksi.

Termi on määritelty XML-määrittelyssä

Määrite, jonka kaikki mahdolliset arvot on lueteltu esittelyssä. Määritteen ilmentymässä määrite voi saada yhden luetelluista arvoista. Lueteltuja määritteitä on tyypiltään kahdenlaisia: notaatioita ja listoja. Esimerkiksi

<!ATTLIST kappale 
          tyyppi (teksti|tiivistelma|kooste) 
                 "teksti">

-määritelistan esittelyssä "tyyppi" on listatyyppinen määrite, jonka oletusarvona on "teksti". Notaatiotyyppisestä luetellusta määritteestä esimerkkinä on

<!ATTLIST kaava 
          matemaattinen NOTATION (LaTeX | MathML)>

jossa matemaattinen-määritteen mahdollisiksi arvoiksi annetaan "LaTeX" ja "MathML" -notaatiot.

Termi on määritelty XML-määrittelyssä

Valinnainen esittelylohko, jota ei liitetä mukaan rakennemäärittelyyn eli käytännössä sovellukset eivät ota huomioon esittelylohkon sisältöä. Esimerkki poissuljettavasta esittelylohkosta:

<!ELEMENT kirja  (nimi, kuvaus)>
<![IGNORE[
<!ELEMENT kirja  (nimi, kustantaja, hinta kuvaus)>
<!ATTLIST kirja
          isbn   ID  #REQUIRED>
]]>
<!ELEMENT nimi   (#PCDATA)>
<!ELEMENT kuvaus (#PCDATA)>

Lopputulokseltaan täysin vastaava rakennemäärittely ilman esittelylohkoa:

<!ELEMENT kirja  (nimi, kuvaus)>
<!ELEMENT nimi   (#PCDATA)>
<!ELEMENT kuvaus (#PCDATA)>

Poissuljettavan esittelylohkon vastakohtana on sisällytettävä esittelylohko.

Nimensä mukaisesti ulkoinen tunniste viittaa dokumentin ulkopuolelle. Se voi esimerkiksi osoittaa olemassaolevaan tiedostoon, entiteettiin tai toimia tietyn formaatin yksikäsitteisenä symbolina, jolloin dokumenttia käsittelevä sovellus voi tunnistaa käytetyn formaatin ja valita sopivat menetelmät sen käsittelemiseksi. Ulkoinen tunniste voi olla joko järjestelmätunniste tai julkinen tunniste. Ulkoinen tunniste voi esiintyä rakenne-esittelyssä tai entiteettien ja notaatioiden esittelyissä.

Termi on määritelty SGML-standardissa.

Entiteettejä, joita voidaan käyttää dokumentti-ilmentymässä esiintyvien elementtien sisällössä tai määritteiden arvoissa. Yleisentiteettien ja parametrientiteettien nimet kuuluvat eri nimiavaruuksiin, joten sama nimi voi olla käytössä kummankin tyyppisissä entiteeteissä. Yleisentiteetit ovat yleensä jäsennettyjä entiteettejä, mutta voivat olla jäsentämättömiäkin. Yleisentiteettiin viitataan kirjoittamalla sen nimen eteen '&'-merkki ja perään puolipiste (;). Esimerkki viittauksesta "XML"-nimiseen yleisentiteettiin:

<kappale>Tässä luvussa käsitellään &XML;-kieltä</kappale>

XML-entiteetti esiteltiin seuraavasti:

<!ENTITY XML "Extensible Markup Language">

Termi on määritelty XML-määrittelyssä

Yleistunnisteella tarkoitetaan elementtityypin nimeä. Sen avulla voidaan tunnistaa elementin (eli elementtityypin esiintymän dokumentti-ilmentymässä) tyyppi. Esimerkiksi seuraavassa esittelyssä

<!ELEMENT kirjoittaja (etunimi, sukunimi)>

"kirjoittaja" on yleistunniste. Yleistunniste esiintyy myös dokumentti-ilmentymässä olevien elementtien alku- ja lopputunnisteissa.

Termi on määritelty SGML-standardissa.

Entiteetti on sijoitettu, kun sen korvaava teksti on haettu, jäsennetty ja asetettu entiteettiviiteen paikalle. Merkkiviite on sijoitettu kun viitteen osoittama merkki on asetettu viitteen paikalle.

Termi on määritelty XML-määrittelyssä

Elementtityypin tai määritteen esiintymä dokumentti-ilmentymässä. Esimerkiksi seuraavassa katkelmassa on "tiivistelma", "nimi", "kustantaja", "hinta" ja "kuvaus"-elementtityyppien ja "yksikkö"-määritteen ilmentymät:

<tiivistelma>
<nimi>Kuukauden kirja</nimi>
<kustantaja>Kustantamo Oy</kustantaja>
<hinta yksikko="mk">120mk</hinta>
<kuvaus>Kirjassa riittää luettavaa
koko kuukaudeksi</kuvaus>
</tiivistelma>

Osa rakennemäärittelyä tai kokonainen rakennemäärittely, joka sisältyy XML-dokumentin rakenne-esittelyyn. Käytännössä sisäinen osajoukko on kirjoitettu rakenne-esittelyssä '['- ja ']'-merkkien väliin, kuten seuraavassa esimerkissä:

<?xml version="1.0"?>
<DOCTYPE kirja [
    <!ELEMENT kirja       (nimi, tekija?, 
                          kustantaja?, tiivistelma?)+>
    <!ELEMENT nimi        (#PCDATA)>
    <!ELEMENT tekija      (#PCDATA)>
    <!ELEMENT kustantaja  (#PCDATA)>
    <!ELEMENT tiivistelma (#PCDATA)>
]>
<kirja>
        <nimi>
               Opi kirjoittamaan rakennemäärittelyjä 
               kahdessä päivässä
        </nimi>
</kirja>

Jollei rakennemäärittelyn osajoukko ole sisäinen, on se ulkoinen. Rakennemäärittely voi koostua myös sisäisen ja ulkoisen osajoukon yhdistelmästä.

Entiteetin sisältö sellaisenaan kuin se on ilmaistu entiteetin esittelyssä. Entiteetin kirjaimellinen sisältö täyttää EntityValue-säännön eli sisältö koostuu tekstistä ja/tai viitteistä parametri- tai yleisentiteetteihin. Esimerkiksi

<!ENTITY julkaisutiedot 
         "Tämä artikkeli on julkaistu
         &julkaisupäivä; %julkaisukaupunki;. &#xA9; 
         &kustantaja;.">

-esittelyssä entiteetin kirjaimellinen sisältö on lainausmerkkien väliin jäävä osuus sellaisenaan. Entiteetti- tai merkkiviitteitä ei ole korvattu.

Termi on määritelty XML-määrittelyssä

Substantiivi: merkkaukseen kuuluvat alku- ja lopputunnisteet, tyhjien elementtien tunnisteet, entiteettiviittaukset, merkkiviittaukset, kommentit, CDATA-lohkojen erottimet, rakennemäärittelyt ja prosessointikomennot.

Verbi: merkkauksen lisäämistä dataan.

Termi on määritelty XML-määrittelyssä

Elementtityyppien sisältömalli, jossa merkkitiedon lisäksi voi olla myös elementtejä. Yhdistelmäsisällössä lapsielementtien tyyppejä voidaan rajoittaa, muttei niiden ilmentymien järjestystä tai määrää. Yhdistelmäsisältö voi koostua pelkästään merkkitiedostakin. Esimerkki pelkästään merkkitietoa sisältävästä elementtityypistä:

<!ELEMENT otsikko (#PCDATA)>

Sen sijaan

<!ELEMENT kappale (#PCDATA | viite | määritelmä)>

-esittelyssä kappale-elementtityyppille määrätään sekä merkkitiedosta että elementeistä koostuva yhdistelmäsisältö.

Termi on määritelty XML-määrittelyssä

Merkintä, joka alkaa kirjaimella, alaviivalla tai kaksoispisteellä. Ensimmäistä merkkiä seuraa joukko nimimerkkejä, joihin kuuluvat kirjaimet, numerot, tavuviiva, alaviiva, kaksoispiste tai piste. "xml"-merkinnällä alkavat nimet ovat varattuja virallisten määrittelyjen käyttöön.

Termi on määritelty XML-määrittelyssä

XML-jäsennin, jonka tehtävänä on ilmoittaa XML-määrittelyn hyvinmuodostuneisuusvaatimuksia rikkovista kohdista dokumenttientiteetissä ja muissa lukemissaan jäsennetyissä entiteeteissä. Sen on luettava kaikki sisäisen rakennemäärittelyn esittelyt ja parametrientiteetit ensimmäiseen parametrientiteetin viitteseen asti, jota jäsennin ei lue.

Notaatiot voivat nimetä

• jäsentämättömässä entiteetissä käytetyn formaatin,
  
• elementin formaatin, jos elementillä on notaatiotyyppinen määrite, tai
  
• sovelluksen, jolle prosessointikomento on tarkoitettu.
  

Toisin sanoen notaatio on nimi jollekin formaatille tai sovellukselle.

Termi on määritelty XML-määrittelyssä

Esittely määrää notaation nimen ja ulkoisen tunnisteen. Nimeä voidaan käyttää entiteettien ja määritelistan esittelyissä ja määritteiden ilmentymissä. Ulkoisen tunnisteen avulla XML-jäsennin tai asiakasohjelma voi esimerkiksi paikantaa sovelluksen, joka pystyy käsittelemään notaation ilmaisemaa formaattia. Esimerkiksi

<!NOTATION kuvankasittelija 
           SYSTEM "../bin/picprocessor.exe">

-esittelyssä notaation nimenä on "kuvankasittelija" ja ulkoisena järjestelmätunnisteena "../bin/picprocessor.exe".

<!NOTATION viite 
           PUBLIC "-//OASIS//DTD DocBook V3.1//EN">

-esimerkissä "viite" on notaation nimi ja "-//OASIS//DTD DocBook V3.1//EN" on julkinen tunniste.

Termi on määritelty XML-määrittelyssä

Jäsennettyjä entiteettejä, joita käytetään vain rakennemäärittelyssä. Parametrientiteettien nimet kuuluvat eri nimiavaruuteen yleisentiteettien kanssa, joten samoja nimiä voidaan käyttää kummankin tyyppisissä entiteeteissä. Parametrientiteetteihin viitataan lisäämällä nimen eteen '%'-merkki ja perään puolipiste (;), esimerkiksi:

<!ENTITY xml-url "%W3C;TR/REC-xml">

jossa viitataan "W3C"-parametrientiteettiin "xml-url"-yleisentiteetin esittelyssä. "W3C"-entiteetti puolestaan voidaan esitellä vaikkapa seuraavasti:

<!ENTITY % W3C "http://www.w3.org/">

Usein parametrientiteeteillä pyritään modularisoimaan rakennemäärittelyä. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi määrittelemällä kaikille elementtityypeille yhteiset määritteet yhdessä entiteetissä:

<!ENTITY % yleiset
           "tunniste  ID     #IMPLIED
            selitys   CDATA  #IMPLIED
            kieli     CDATA  #IMPLIED">

Termi on määritelty SGML-standardissa.

Elementti, jonka sisällä käsiteltävänä oleva elementti on. Esimerkissä

<kirja>
        <luku>tekstiä</luku>
</kirja>

kirja on luku-elementin äitielementti. Vastaavasti luku on kirja-elementin lapsielementti.

Termi on määritelty XML-määrittelyssä

Entiteetti, jonka sisältönä on XML-määrittelyn mukaista korvaavaa tekstiä. Jäsennetyn entiteetin sisällön teksti on osa XML-dokumenttia. XML-dokumentissa viittaukset jäsennettyihin entiteetteihin alkavat '%' tai '&' -merkillä ja päättyvät puolipisteeseen (';'-merkki). Esimerkiksi

<!ENTITY Bra98 
         "Bray et al.: &XML; (XML) 1.0.">

on "Bra99"-niminen jäsennetty entiteetti, jonka sisällössä on yksi viite jäsennettyyn "XML"-yleisentiteettiin.

Termi on määritelty XML-määrittelyssä

Prosessointikomento on dokumenttiin liitetty komento tai ohje, jonka XML-jäsennin välittää dokumenttia käsittelevälle sovellukselle. Esimerkiksi prosessointikomennosta

<?hakemisto ls -l ./?>

jäsennin välittää sovellukselle hakemisto-nimisen komennon, jonka sisältö on "ls -l ./".

Termi on määritelty XML-määrittelyssä

Entiteetin sisältöön osoittava tai notaatiossa käytetty tunniste. XML-jäsennin pyrkii muodostamaan julkisesta tunnisteesta URI-osoitteen, josta sisällön voi noutaa. Mikäli URI-osoitteen muodostaminen ei onnistu, käyttää jäsennin julkista tunnistetta seuraavaa järjestelmätunnistetta. Notaation esittelyssä julkisen tunnisteen perässä ei ole järjestelmätunnistetta. Entiteetin ja notaation esittelyssä julkinen tunniste seuraa PUBLIC-sanaa. Esimerkki:

<!ENTITY alku 
 PUBLIC "-//XML//DOC alku//EN"
		"../osat/alku.xml">

Esittelyssä "-//XML//DOC alku//EN" on julkinen tunniste ja "../osat/alku.xml" järjestelmätunniste.

Termi on määritelty XML-määrittelyssä

Entiteetin sisältö sen jälkeen kun kirjaimellisessa sisällössä esiintyvät merkkiviitteet on korvattu vastaavilla merkeillä ja viittaukset parametrientiteettihin on korvattu niiden korvaavalla sisällöllä. Sen sijaan viitteet yleisentiteetteihin jäävät ennalleen - niitä ei korvata. Esimerkiksi jos entiteetin kirjaimellinen sisältö on

Tämä artikkeli on julkaistu &julkaisupaiva;
%julkaisukaupunki;. © &kustantaja;.

on sen korvaava teksti

Tämä artikkeli on julkaistu &julkaisupaiva; 
Helsingissä. © &kustantaja;.

(olettaen, että "julkaisukaupunki"-entiteetin sisältönä oli "Helsingissä").

Termi on määritelty XML-määrittelyssä

XML-dokumentti on riippumaton, kun dokumenttientiteetin ulkopuolella ei ole sovellukselle välitettäviä dokumentin sisältöön vaikuttavia esittelyjä, kuten entiteettiesittelyjä tai määritteen esittelyjä, joilla on oletusarvoja. Riippumattomuus voidaan ilmaista XML-esittelyn riippumattomuusesittelyssä.

Elementin aloittava tunniste. Alkutunniste koostuu '<'-merkistä, jota seuraa elementtityypin yleistunniste ja lopuksi vielä '>'-merkki. Esimerkki 'kirja'-alkutunnisteesta:

<kirja>
        Aikamme suurin kirja
</kirja>

Termi on määritelty XML-määrittelyssä

Elementti, joka on jonkin toisen elementin sisällä. Eli elementin alku- ja lopputunnisteet kuuluvat toisen elementin sisältöön. Esimerkissä

<kirja>
       <luku>tekstiä</luku>
</kirja>

luku-elementti on kirja-elementin alielementti. Alielementti voi tarkoittaa samaa kuin lapsielementti, mutta se voi tarkoittaa myös syvemmällä hierarkiassa olevia elementtejä, esimerkiksi "lapsenlapsielementtejä". Dokumenttielementtiä lukuunottamatta kaikki muut elementit ovat jonkin toisen elementin alielementtejä - erityisesti ne ovat dokumenttielementin alielementtejä.

Termi on määritelty SGML-standardissa.

Tunnisteet rajaavat dokumentissa olevia elementtejä: alkutunniste aloittaa elementin ja lopputunniste lopettaa sen. Esimerkiksi

<p>Tässä on kappale</p>

jossa <p> on kappaleen alkutunniste ja </p> kappaleen lopputunniste. Tyhjällä elementillä on vain yksi tunniste, esim.

<hr/>

Termi on määritelty SGML-standardissa.

Pakollinen aloitus jäsennetyissä ulkoisissa entiteeteissä. Tekstiesittely on varsin samanlainen kuin XML-esittely. Se koostuu käytetystä XML-versiosta ja merkistöstä. Tekstiesittelyn pitää olla kirjoitettuna entiteetin alussa - sen paikalla ei saa olla viittausta tekstiesittelyn sisältävään parametrientiteettiin. Tekstiesittely ei myöskään saa esiintyä missään muualla kun jäsennetyn ulkoisen entiteetin alussa. Esimerkiksi

<?xml  version="1.0" encoding="ISO-8859-1" ?>

on tekstiesittely, jossa XML-määrittelyn versioksi on annettu "1.0" ja käytettäväksi merkistöksi "ISO-8859-1".

Termi on määritelty XML-määrittelyssä

Entiteetti, jonka sisältö voi olla mitä tahansa. Se saattaa olla XML-määrittelyn mukaista tekstiä, mutta se voi olla myös esimerkiksi kuva, LaTeX-tiedosto, tms. Jokaiseen jäsentämättömään entiteettiin liittyy notaatio. XML-dokumentissa jäsentämättömään entiteettiin voi viitata vain ENTITY- tai ENTITIES-tyyppisillä määritteillä. Esimerkiksi

<!ENTITY kustantajanLogo 
         SYSTEM "../pics/logo.gif" NDATA gif>

on "kustantajanLogo"-niminen jäsentämätön yleisentiteetti, jonka sisältönä on käytetyssä järjestelmässä tallennettuna oleva "logo.gif"-kuva. Entiteetti viittaa "gif"-nimiseen notaatioon, joka voi esimerkiksi ilmoittaa kuvan tyypin (GIF) tai ohjelman kuvan esittämiseen.

Termi on määritelty XML-määrittelyssä

XML-dokumentti on validi, kun siihen kuuluu rakenne-esittely, se on hyvinmuodostettu, noudattaa rakennemäärittelyä ja muita XML-määrittelyssä asetettuja validisuusrajoituksia.

Termi on määritelty XML-määrittelyssä

XML-dokumentti on hyvinmuodostettu kun se

• sisältää täsmälleen yhden juurielementin ja muut mahdolliset elementit alkavat ja päättyvät saman elementin sisällä eli elementit ovat tasapainossa,
• vastaa XML-määrittelyn asettamia hyvinmuodostetun dokumentin rajoituksia,
• jokainen jäsennetty entiteetti on hyvinmuodostettu.

Termi on määritelty XML-määrittelyssä

XML-dokumentti voi alkaa XML-esittelyllä, jossa kerrotaan käytetyn XML-määrittelyn versio sekä mahdollisesti käytetty merkistö ja dokumentin riippumattomuus. Esimerkki XML-esittelystä, jossa on mainittu vain versio:

<?xml version="1.0"?>

Termi on määritelty XML-määrittelyssä

Jäsennin lukee XML-dokumentin ja tarjoaa sovellukselle rajapinnan dokumentin sisältöön ja rakenteeseen. Jäsentimiä on kahdenlaisia: validoivia jäsentimiä ja validoimattomia jäsentimiä.

Termi on määritelty XML-määrittelyssä